torstai, 9. lokakuu 2008

4.

Mä vihaan itseäni. Aina viime lauantai-illasta lähtien, kun Jani jätti mut, mulla ei ole pysynyt ruoka sisällä. Oon sen seurauksena laihtunut ihan älyttömästi, mistä mä oikeestaan olen tavallaan iloinen. Nyt tää on kuitenkin pikkuhiljaa liukunut siihen, että vaikkei ruoka itsestään tulisi ulos, mun on pakko pakottaa se tulemaan. Ennen mä halveksin ihmisiä, jotka oksentaa tahallaan, ja nyt mä olen itse sellainen. Mä jotenkin kerkesin tottua siihen, että oon laiha ja kerrankin tyytyväinen kehooni, etten halua sen palaavan samanlaiseksi mitä se oli ennen. Mä haluan pysyä tälläisenä ja mielellään pudottaa vielä muutaman kilon. Mutta samalla mä vihaan itseäni kun teen näin.

PS. En onneksi ollutkaan raskaana, se tästä oliskin vielä puuttunut että muksu on jätkän joka just jätti mut.

torstai, 2. lokakuu 2008

3.

Miten musta tuntuu ettei kukaan ota mua tosissani? Jos yritän purkaa jollekin huoliani, vaikuttaa siltä ettei ketään voisi vähempää kiinnostaa ja ettei kukaan välitä. Kaipaisin nyt kaikista eniten sympatiaa ja kuuntelijaa, mutta ei oikeastaan ole ketään kelle voisin asioitani vuodattaa. Tuntuu ettei kukaan oikeasti ymmärrä ja ehkä asia onkin niin. Tiedän kyllä sairastavani anoreksiaa, vaikken sitä usein edes itselleni myönnä. On vain kaksi ihmistä, joille olen asiasta puhunut. Molemmat olivat kyllä huolissaan sillä hetkellä, mutta ei mennyt kauaakaan kun he ilmeisesti unohtivat asian kokonaan. Se satuttaa eikä paranna oloani yhtään. Tuntuu siltä että vaikka sanoisin tekeväni itsemurhan, kukaan ei välittäisi vaan pitäisi sitä säälittävänä huomionhakuna.

Anteeksi heikko hetkeni.

keskiviikko, 1. lokakuu 2008

2.

Hyi helvetti mä olen lihonut ihan hirveesti. Nyt sen alkaa jo huomatakin, taino minä huomaan muista en sitten tiedä. Muilla tuntuu olevan joku ihme pakkomielle mun painosta, jos sanon että haluaisin olla hivenen hoikempi niin kaikki katsoo mua kuin jotain seinähullua ja alkavat väittää vastaan. Vittuako se niille kuuluu mitä mä haluan omalta keholtani, niimpä niin; omalta keholtani. Miten ihmiset voi olettaa että olen tyytyväinen itseeni, jos en saa muokata kehoani mieleni mukaan. Kun vain saisi muutaman kilon karistettua niin olisin tyytyväinen. Tuntuu että vaan höllyn nykyään paikasta toiseen.

sunnuntai, 28. syyskuu 2008

1.

Jotenkin olen aina ajatellut että jos joskus satun tulemaan raskaaksi ennen kuin täytän 20, niin se on automaattisesti abortti. Nyt, kun olen siinä tilanteessa, että raskaus on mahdollinen, en enää olekaan niin varma. Kykenisinkö riistämään sisälläni kasvavan pienokaisen elämän? Tänään tullessani asemalta kotiin, tajusin vasta, että sisälläni saattaa todellakin tällä hetkellä kehittyä uusi elämä, pieni poika tai tyttö.

Mutta mun täytyykin ajatella tässä itseäni ja poikaystävääni. Kumpikaan meistä ei ole vielä täysi-ikäisiä eikä todellakaan valmiita huolehtimaan pienestä vauvasta. Viikonloppuna jos vielä on tarvetta, ostan testin jotta saan mielenrauhan. Jos testi on positiivinen, en tiedä mitä mä teen.