Mä vihaan itseäni. Aina viime lauantai-illasta lähtien, kun Jani jätti mut, mulla ei ole pysynyt ruoka sisällä. Oon sen seurauksena laihtunut ihan älyttömästi, mistä mä oikeestaan olen tavallaan iloinen. Nyt tää on kuitenkin pikkuhiljaa liukunut siihen, että vaikkei ruoka itsestään tulisi ulos, mun on pakko pakottaa se tulemaan. Ennen mä halveksin ihmisiä, jotka oksentaa tahallaan, ja nyt mä olen itse sellainen. Mä jotenkin kerkesin tottua siihen, että oon laiha ja kerrankin tyytyväinen kehooni, etten halua sen palaavan samanlaiseksi mitä se oli ennen. Mä haluan pysyä tälläisenä ja mielellään pudottaa vielä muutaman kilon. Mutta samalla mä vihaan itseäni kun teen näin.

PS. En onneksi ollutkaan raskaana, se tästä oliskin vielä puuttunut että muksu on jätkän joka just jätti mut.